RUNOJA JA MIETTEITÄ ELÄMÄSTÄ – Sodankylän kyläkerhot sekä Helmikodin, Nutukkaan ja Hannuksenrannan ryhmät

RUNOJA JA MIETTEITÄ ELÄMÄSTÄ – Sodankylän kyläkerhot sekä Helmikodin, Nutukkaan ja Hannuksenrannan ryhmät

Julkaistu: 11.10.2024

Pia-Karin Nikkisen ohjaamissa Kieringin kiekerössä ja Tievan touhukkaissa Hinganmaalla sekä Helmikodin, Nutukkaan ja Hannuksenrannan ryhmissä tehdään ja opitaan monenlaista.

Kauden 2023-24 aikana kirjoitettiin myös runoja ja tehtiin kuvia.

Oli kaunis päivä, aurinko paistoi.
Merellä tuuli yltyi myrskyksi.
Rannalla, mitä rannalla…?

Uimaan yritin mennä, mutta aallot nousi korkeiksi.
Höröstelin, että kohta tempaisee jalat alta.
Taitaa kotimatka alkaa.

***

On pakkanen puhurin poika,
parempi kuin loskakeli
ei tee mieli kolkata, ei, ei matheita ainakhan.

Mutta hellan eessä pieniä halakoja,
ja hellan lämmössä kypsyy keitto.
Kunhan kerkiää, syö kalat, vieraillekin juhlapalat.

***

Pyydän ystävää, huolehdi minusta vähän.

Missä sinulla on se kärry? Mistä tunnet sä ystävän?
Hän tekee yhdessä asioita, niitä on kourallinen.
Saattaa niissä olla petollinen. Lopetan ystävyyden.

***

Hauska, saa iloiseksi, se on kauhniina päivänä.
Ei naurata, ei tyhjä ei paukaha, ei mittään tapahu.

Hymyilee, että hampaat näkyy, ja vielä omatkin.
Jalkapohjista kutkuttaa ja nousee jalkaa myöten.

***

Tansseissa kulkee tyttönen,
siellä myös poika suloinen.
Tytön posket punastuu,
illan tullen rakastuu.

Ystävän kanssa on hyvä olla, hän on kullan kallis.
Saa nauraa ja keskustella, elämä on hauskaa.
Pelko tulee, jos hän lähteekin pois,
se suuri suru kummallekin ois.

***

Vaaran laidalla, kaltion äärellä
satumainen metsäkämppä.

Hirsiseinien muistoja, erämiehen kahvin tuoksua.
Juurakot ja hongat kaukana,
mutta kämppä odottaa kulkijaa.

Pakkanen paukkuu nurkissa ja korvissa.
Ikkunalasit ovat huurteisia.

Taivas on vaalea, pakkasen kukat loistaa.
On turkki ja karvalakki,
jaloissa huopatossut, vaaleat huopikkaat.

***

Miksi en puhu, en kerro.
Puhumisen pelkoa.
Olen ujo, en uskalla, en tiedä, miten asian sanon.
Ei ole niin hienoa kieltä. Herättää väärinymmärrystä.

***

Suomalainen mies, kaikkien päivien, tavallinen mies.
Hiljainen, mutta kyllä se välittää, se on se vanha luonto.
Suoraselkäinen, työhön tarttuu.
Hyvä työmies, vielä parempi yömies.

***

Kaunista on se, minkä minä näen.
Katson maailmaa, kaunein silmin.
Luontoa, naisia, puhtautta, kukkia, lapsia.

Älä ikinä itseäsi moiti,
kyllä naapuri pitää siitä huolen.
Naimisissa 58 vuotta, rakkaus ei riitä kuin yhdelle.

***

Puhtaat on lumivuoret, ei nokea niissä näy.
Ei tulta enää piipussa pietä.
Voisi tulla pää edellä alas, muovisäkillä laskea.
Sinistä taivasta on mukava katsella,
niin kauan ko kyllästyy.
Sitten takapuolen laskea vois.
Aika rientää pois.

Onnellisuus.
Hyvin alkanut päivä, ympärillä hymyileviä kasvoja,
iloisia silmiä. Silmät on sielun peili.
Täällä aina ootetaan.
Seurassa tulee hyvä mieli.

***

Isot asiat, ei sovi edes pirttiin.

***

Metsä kutsuu lapsia hiihtämään.
Latu on valmiina retkeilemään.
Repussa kantaa eväitään.
Aurinko hellii hiihtäjää,
kun Kaunisvaara edessä siintää.

Kuvitukset: Tauno Mattanen, Impalehto ja Antero Hoppula, Tievan touhukkaat Hinganmaa