Kylien kursseilla jaetaan ilot ja surut

Kylien kursseilla jaetaan ilot ja surut

Julkaistu: 2.5.2023

Kevätkauden Sodankylän järvikylien kyläkerhot alkavat olla loppusuoralla ja lähes joka tapaamisen päätteeksi nousee halausvaiheessa esille, kuinka tärkeitä nämä ryhmät ovat järvikylien asukkaille. Monellakin asuu lapset ja läheiset kauempana, arki on kovin yksinäinen ja jaksaminen vähissä. Kurssi tarjoaa kerran viikossa mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ja jutella iloisista ja surullisistakin asioista.

Lähes poikkeuksetta opettajan korviin kantautuu jo ulko-ovella iloista puheensorina, kahvin tuoksu täyttää tilan ja pöytä notkuu osallistujien leipomia herkkuja. Huumorinkukka kukkii ja vähän väliä porukka pyyhkii naurun kyyneleitä silmistä. Hetkeksi unohtuu kaikki arjen huolet ja murheet.

Talvi on kuitenkin monelle ollut pitkä ja raskas. On ikävä kertoa, että pimeyden ja kylmyyden lisäksi on ryhmissä kohdattu omaa ja läheisten sairautta sekä kuolemaa. Näitä asioita, joita jokainen meistä jossakin elämänvaiheessa kohtaa, käsitellään hienovaraisesti ja jokaisen omilla ehdoilla. Sairaudesta ja kuolemasta saa kertoa, jos haluaa ja ryhmissä osataan kuunnella, välittää ja lohduttaa, sillä jokainen osallistuja on tärkeä, melkein niin kun omaa perhettä. Vaikeiden asioiden, sairauden ja surun jakaminen helpottaa mieltä ja monestikin se lisää tahtoa ja sinnikkyyttä, että ”täällä kurssilla kyllä kuljetaan, niin kauan, kun täällä eletään” – vaivoista ja vaikeuksista huolimatta.

Kun suru lopulta koittaa, poisnukkuneita ryhmäläisiä on yhdessä muisteltu lämmöllä. Heidän läheisille on mahdollisuuksien mukaan itse tehty kortteja. Tutun ihmisen kuoleman kohtaaminen siinä hetkessä on sinänsä jo vaikeaa, mutta suru ja pelko tuntuu pitkään myös arjessa, kun läheinen tai naapuri vuosikymmenten takaa ei enää piipahdakaan keinutuolissa istumassa. Ryhmissä jutellaan ikävästä ja tunteista niin pitkään, kun on tarvetta.

Näiden suurempien huolien lomassa, kerholaisilla on huoli myös kyläkerhojen jatkuvuudesta. He toivovat, että yhä useampi kyläläinen innostuisi tulemaan mukaan. Jos omalla kylällä on liian vähän osallistujia, niin naapurikylien ryhmät toivottavat aina tervetulleiksi. Siellä on takuulla luvassa tuttuja, yhteisiä muistoja ja juttuja. Jos kulkeminen on ongelma, niin kimppakyytejäkin on pyritty mahdollisuuksien mukaan järjestämään.

Kurssien sisältöjä ja toimintaa suunnitellaan aina yhdessä ja se sopii ihan kaikille. Lämpimästi tervetuloa mukaan syyslukukaudella!

Aurinkoista kevättä ja kesää!

Pia Nikkinen,
järvikylien kyläkerhojen opettaja